Historiikki

12. marraskuuta 1974 kokoontui 30 osastoavustajaa koko Suomesta Tampereen keskussairaalaan. Oli päädytty ammatillisen yhdistyksen perustamiseen, tuolloin nimellä Suomen osastoavustajain yhdistys ry. Kaikki läsnäolijat olivat yhtä mieltä, että tarvittiin oma yhdistys ajamaan ammattikunnan asioita, joista tuolloin tärkeimmäksi nousi neljä:

    1. Työvaatetus, haluttiin pukeutua suojavaatteeseen samalla tavalla kuin muukin sairaalassa ja terveydenhuollossa oleva väki
    2. Ammattinimike, osastoavustajan titteli koettiin harhaanjohtavaksi
    3. Palkkauksessa ja työajoissa oli suuria puutteita
    4. Työmme oli hyvin aliarvostettua, se korreloi suoraan koulutuksen kanssa.

Uskomattoman paljon on tapahtunut tuon ajankohdan jälkeen - silti samoja haasteita on edelleen esillä kuukausittain; palkkauksen vähäinen korrelointi työn vaativuuden kanssa, ammatin eräänlainen aliarvostus sekä ammatillisen koulutuksen puutteet. Liki 10-vuotisten neuvottelujen jälkeen 90-luvun alussa saimme osastoavustajan ammattinimikkeen muutetuksi paremmin työtämme kuvaavaksi osastonsihteeriksi. Pohjoismaisen yhteistyön alettua olemme huomanneet ettemme ole yksin, skandinaaviset kollegat miettivät samoja kysymyksiä.

Suomessa on kaksi suurin piirtein samankokoista ja -ikäistä ammatillista yhdistystä terveydenhuollossa työskenteleville toimistoalan työntekijöille; Suomen vastaanotto-osastoavustajat ry ja Terveydenhuollon sihteerit ry. Ruotsinkielisellä Pohjanmaalla toimi 1970-luvulla kolmaskin yhdistys, joka alusta saakka oli vahvassa yhteistyössä Ruotsin suuntaan; maantieteellisesti erittäin loogista, onhan matka sieltä Ruotsin puolelle monin verroin lyhyempi kuin Helsinkiin. Tämä yhdistys sulautui kuitenkin vähitellen 80-luvun alussa Terveydenhuollon sihteereihin.

Ilman "isoveljen suojaa ja turvaa" emme yhdistyksenä pääse valtakunnallisiin neuvottelupöytiin. Tämän vuoksi Terveydenhuollon sihteereillä on yhteistyösopimus Jyty:n kanssa. Ison ammattiliiton sana painaa enemmän kuin yhden, pienemmän yhdistyksen. Toisaalta meitä tarvitaan muistuttamaan mitä juuri omassa ammattikunnassamme tapahtuu, mitkä ovat epäkohdat ja miten niitä tulisi korjata tai muuttaa.

Jäseneksi Terveydenhuollon sihteereihin pääsee jokainen terveydenhoidon toimistoalan ammattilainen. Jäsenmaksu on 20€ vuodessa, jolla saa ammatillisten asioiden ajamisen lisäksi mm. rintamerkin, jäsenlehden kahdesti vuodessa, reilun alennuksen jo seuraavan vuoden koulutuspäivien hinnasta sekä yhtä ja toista mukavaa niin koulutuspäivien yhteydessä kuin vuoden mittaan muutenkin.
 
Joka kolmas vuosi kokoontuu kussakin Pohjoismaassa vuorollaan kongressi, johon jokaisella meistä ja teistä on mahdollisuus osallistua. Yhdistys on sponsoroinut jäsentemme osanottokustannuksia. Kongressi on oiva foorumi verkostoitua ja ikkuna nähdä, miten muualla Skandinaviassa ammattikuntamme toimii ja asioita terveydenhuollossa hoidetaan.
 
30-luvulla julkaistussa konttorinhoitajan oppaassa kehotetaan valitsemaan sihteeriksi naisia, jotka ovat hiljaisia, järjestelmällisiä, nopeita, näppäriä ja omaavat kauniin käsialan. Vieläköhän näillä kriteereillä pääsisi osastonsihteeriksi? 
 
Sihteerin työ haasteellisuus osana tiimiä ja hoitoketjua kasvaa kaiken aikaa. Takavuosina olimme ehkä enemmän yhdistelmä puhelinvaihteen hoitajaa, sisälähettiä ja konekirjoittajaa. Nykyisin meidän on osattava sata muuta asiaa; oltava yhtä aikaa nopeita, ystävällisiä, tehokkaita ja tarkkoja, kyettävä hoitamaan sähköinen ajanvaraus, sopimaan neuvottelut, vastaamaan ATK-laitteiden pienistä huolloista ja ohjelmien ajan tasalla pysymisestä, opastamaan työtovereita uusien ohjelmien käytössä, hoitamaan tilityksiä ja laskutuksia, lähetteitä, materiaali- ja apuvälinetilauksia, varaston täydennyksiä ... eikä luettelo tuohon pääty!
 
Hämmästyttävää on, että terveydenhuollossa, joka muuten on niin tarkkaan säädelty ja määritelty, edelleen voi kelpoisuusehdoissa osastonsihteerin työhön lukea: alansa koulutus! Epäilemättä valtaosa osastonsihteereistä on päteviä ja sopivia, he tekevät työtään päällä ja sydämellä. Ei tätä muuten jaksaisikaan. Alalle aikovan kannalta selkeä pohjakoulutus olisi enemmän kuin tarpeellinen. Työn hakijalla on turvallinen olo tietäessään mitä odotetaan ja että niihin odotuksiin on valmiudet vastata. Toisaalta myös työnantaja "ottaessaan tietää minkä pitääksensä saa".
 
Nykyisen kirjavan koulutuskäytännön tuloksena työssä aloittavat osastonsihteerit joutuvat etenkin alkuaikoina työskentelemään osaamisen ja jaksamisen rajoilla. Se ei ole kenenkään etu. Ja kun koulutus ei ole yhteneväinen, se vaikuttaa suoraan myös sekä palkkoihin että ammattinimikkeisiin. Esim. terveydenhuollon ammattilaisten nimikesuojaa emme sen vuoksi saa, ja palkkausneuvotteluissa jäämme aina alempiin koreihin. Tästä koulutusasiasta yhdistyksemme on tehnyt ainakin kaksi eduskuntakyselyä ja käynyt lukuisia neuvotteluja Opetushallituksen ja -ministeriön kanssa - ilman pysyvää valtakunnallista tulosta. 
 
Lähihoitajakoulutuksen asiakaspalvelu- ja tietohallinta -suuntautumista on tarjottu yhdeksi ratkaisuksi. Hyvä silloin kun tarvitaan sihteeriä, joka hallitsee myös jonkin verran hoitotoimenpiteitä. Erikoissairaanhoidossa sihteeriltä kuitenkin odotetaan enemmän asiakaspalvelun ja toimistoalan erityisosaamista kuin hoitajan taitoja. Mikä siihen olisi sopivin koulutus? Pelkkä kaupallinen merkonomin tai tradenomin osaaminen ei riitä, ellei siihen voida kytkeä terveydenhuollon erityisosaamista. 
 
Tämä koulutusasia on yksi yhdistyksemme tärkeimmistä missioista. Sen ratketessa suotuisalla tavalla vaikutukset näkyvät sekä palkkauksessa että ammatin arvostuksessa. Teemme koulutusasian kanssa yhteistyötä myös Vastaanotto-osastoavustajat ry:n kanssa. Uskomme yhteisen sävelen löytymiseen, jonka tuloksena olisi edes kaksi koulutuspohjaa, jotka voitaisiin kirjata valtakunnallisesti osastonsihteerin kelpoisuusehdoksi. Sanottakoon visiossa ja strategioissa mitä tahansa, ei semmoista johtajaa eikä organisaatiota taida ollakaan, joka loppupeleissä täysin ilman sihteeriä pärjäisi!
 
Greta-Lisa Timonen